Pari päivää on tätä nykyä pitkä aika
Koronaattorin päiväkirja, osa 9:
Elämä valmiuslain ajan Suomessa terveydenhuollossa työskentelevänä on totisesti muuttanut aikakäsitystäni. Tätä nykyä pari päivää tuntuu parilta viikolta. Tänään
lauantaina 4.4.2020 Suomessa on 1882 laboratoriovarmistettua
koronatartuntaa. Kuolleita on 20.
Näistä ajoista puhutaan tulevien vuosikymmenten tapaamisissa
Pohdin eilen 3.4.2020 erään drive-in -näytteenottopisteessä tätä nykyä työskentelevän konkarihoitajan kanssa sitä, miltä tuntuu kun aikanaan palataan tavalliseen arkeen. Tavallinen työarki ei vaan tule enää koskaan olemaan täysin samanlaista kuin ennen tätä koronakoettelemusta. Ainakaan meillä, jotka olemme olleet työssä ennen tätä. Näitä aikoja muistellaan vielä monesti tulevien vuosien, ja vuosikymmenten tapaamisissa. Niitä odotellessa. Lukiessani tänään upeana aurinkoisena lauantaiaamuna 3.4.2020 Helsingin Sanomien juttua sadan vuoden takaisesta espanjantaudista tunsin liittyväni terveysalan ammattilaisena sukupolvien ketjuun. Silloinkin taisteltiin tuntematonta vihollista vastaan. Nyt historia toistaa itseään, toki maailma on sadan vuoden aikana muuttunut huimasti.
Drive-in -näytteenottopisteessa työskentelevät hytisivät ulkoilmassa ottaessaan näytteitä autoilla, ambulanssin kyydissä, tai jalan tulevista koronaepäillyistä. Ulosmenokäytävä, missä toinen näytteenottopiste sijaitsee oli jääkylmä silloin, kun ovi oli auki (eli silloin kun otettiin jostain henkilöstä näytettä). Ei ole ihme mikäli joku kylmettyy ja saa nuhaa pelkästään tällaisesta! Eräs sairaanhoitaja kuvaili, että joutui tosissaan huolehtimaan ettei virusnäyteputkeen päässyt viistoon lentävää räntäistä taivaanantia silloin kun näytteenottoputken korkkia joutuu pitämään pienen hetken auki. Totesin eilisessä iltapäivän palaverissa antaneeni säidenhaltijalle potkut ilman irtisanomisaikaa. Pieni huvittava sattuma, että myöhään iltapäivällä maatessani kotona horisontaalisessa asennossa näkyi jo sinitaivasta, ja aurinko paistoi.
Vaikka työarki on tätä nykyä yhtä juoksua, työn määrä jäätävä ja tahti hurja, niin jonkun hetken ehdin murehtia kauniin vaaleanpunaisen kylpyhuoneeni kohtaloa. Somasta pikkukeittiöstäni puhumattakaan. Koko rakas kotini on remontoitu syksyllä 2011. Putkiremontti tulee tarkoittamaan sitä, että edessä on väliaikainen muutto jonnekin. Hetken asiaa stressattuani tunsin sisäisen rauhan laskeutuvan. On tässä selvitty niin monesta asiasta, ettei yksi putkari heilauta suuntaan, tai toiseen. Tämän koronapandemian tuloksena terveydenhuollon ammattilaisten työtilanne tullee olemaan hyvä jatkossakin. Täältä tullaan eläkeläiskeikkalaisuus. Sitten joskus. Ellei nyt satu sitä ennen saamaan vaikka muhkeaa eurojackpot- tai lottovoittoa.
Tätä sovelsin syntymäpäivälahjassa itseltä itselle: Uudet pinkit leopardikuvioiset Minna Parikat. Bonuksena tässä vielä se, että myös Toivo-kissa sai itselleen uuden hupilelun, pakkausmateriaalina olleet soman pinkit silkkipaperit. Niitä on rapisteltu jo monena päivänä. Yöksi nämä äänekkäät ja ilmeisen tärkeät hupivälineet laitetaan kaappiin.
Näistä ajoista puhutaan tulevien vuosikymmenten tapaamisissa
Pohdin eilen 3.4.2020 erään drive-in -näytteenottopisteessä tätä nykyä työskentelevän konkarihoitajan kanssa sitä, miltä tuntuu kun aikanaan palataan tavalliseen arkeen. Tavallinen työarki ei vaan tule enää koskaan olemaan täysin samanlaista kuin ennen tätä koronakoettelemusta. Ainakaan meillä, jotka olemme olleet työssä ennen tätä. Näitä aikoja muistellaan vielä monesti tulevien vuosien, ja vuosikymmenten tapaamisissa. Niitä odotellessa. Lukiessani tänään upeana aurinkoisena lauantaiaamuna 3.4.2020 Helsingin Sanomien juttua sadan vuoden takaisesta espanjantaudista tunsin liittyväni terveysalan ammattilaisena sukupolvien ketjuun. Silloinkin taisteltiin tuntematonta vihollista vastaan. Nyt historia toistaa itseään, toki maailma on sadan vuoden aikana muuttunut huimasti. Kyllä meitä nyt moukaroidaan
Eiliseen perjantaihin 3.4.2020 asti säidenhaltijan anti on ollut kohtalaisen suopea ulkona työskenteleviä näytteenottajia kohtaan. Muita ulkotyöläisiä toki unohtamatta. Eilen oli hirveä sää. Edeltävänä yönä sateen voima kuullosti erään rakkaan ystäväni kuvailua lainaten siltä kuin "joku olisi heittänyt riisiä olohuoneen ikkunaan". Aamulla maassa oli viiden sentin räntäloskapeite.Drive-in -näytteenottopisteessa työskentelevät hytisivät ulkoilmassa ottaessaan näytteitä autoilla, ambulanssin kyydissä, tai jalan tulevista koronaepäillyistä. Ulosmenokäytävä, missä toinen näytteenottopiste sijaitsee oli jääkylmä silloin, kun ovi oli auki (eli silloin kun otettiin jostain henkilöstä näytettä). Ei ole ihme mikäli joku kylmettyy ja saa nuhaa pelkästään tällaisesta! Eräs sairaanhoitaja kuvaili, että joutui tosissaan huolehtimaan ettei virusnäyteputkeen päässyt viistoon lentävää räntäistä taivaanantia silloin kun näytteenottoputken korkkia joutuu pitämään pienen hetken auki. Totesin eilisessä iltapäivän palaverissa antaneeni säidenhaltijalle potkut ilman irtisanomisaikaa. Pieni huvittava sattuma, että myöhään iltapäivällä maatessani kotona horisontaalisessa asennossa näkyi jo sinitaivasta, ja aurinko paistoi.
Ruumiskontit ja sininen Finlandia-talon julkisivu
Mennellä viikolla ovat puhuttaneet mm. joidenkin sairaaloiden ulkopuolelle valmiiksi tuodut jäähdytetyt ruumiskontit. Tämä on mielestäni vain järkevää ennakointia, sillä sairaaloiden kylmäsäilytystilat ovat yleensäkin hyvin rajalliset, ja toisaalta hautajaisten pitäminen saattaa nyt monen kohdalla lykkääntyä. Tästä päivästä 4.4.2020 lähtien Finlandia-talon julkisivu valaistaan siniseksi. Tällä kunnioitetaan koronavirustilanteessa työskentelevää hoitohenkilökuntaa, ja muilla kriittisillä aloilla työskenteleviä.Asemasotavaiheessa elävän ajatuksia
Helsingin Sanomissa puhuttiin eilen aamulla "asemasotavaiheesta" tässä koronakriisissä. Jutussa todettiin, että asemasotavaiheessa tavalliset arjen pikku ärsytyksenaiheet alkavat nostaa päätään. Toissapäivänä 2.4.2020 sähköpostiini kilahti putkiston kunnossapitokartoituksen tulokset. Vuoden 1937 kotitalossa on tehty putkiremonttia 1970-luvun alussa, ja 1980-luvun puolivälissä. Tällä haavaa alkaneen vuosikymmenen puolenvälin hujakoilla on edessä putkiremontti. Mitä vielä?Vaikka työarki on tätä nykyä yhtä juoksua, työn määrä jäätävä ja tahti hurja, niin jonkun hetken ehdin murehtia kauniin vaaleanpunaisen kylpyhuoneeni kohtaloa. Somasta pikkukeittiöstäni puhumattakaan. Koko rakas kotini on remontoitu syksyllä 2011. Putkiremontti tulee tarkoittamaan sitä, että edessä on väliaikainen muutto jonnekin. Hetken asiaa stressattuani tunsin sisäisen rauhan laskeutuvan. On tässä selvitty niin monesta asiasta, ettei yksi putkari heilauta suuntaan, tai toiseen. Tämän koronapandemian tuloksena terveydenhuollon ammattilaisten työtilanne tullee olemaan hyvä jatkossakin. Täältä tullaan eläkeläiskeikkalaisuus. Sitten joskus. Ellei nyt satu sitä ennen saamaan vaikka muhkeaa eurojackpot- tai lottovoittoa.
Ankara arki vaatii vastapainokseen annoksen pinkkiä
Keskustelin eilen puhelimessa muutosvalmentajamme kanssa. Tätä nykyä työarjessani on monta tuen tarvitsijaa. Oli hienoa päästä itse reflektoimaan ajatuksiaan, ja saada tukea. Keskustelusta jäi käteen monta asiaa. Eräs tärkeimmistä oli mielestäni se, että jaksamisen kannalta eritoten näinä aikoina joka päivä pitää tehdä jotain, mikä tuottaa itselle iloa. |
| Pinkit kevätpopot |
Tätä sovelsin syntymäpäivälahjassa itseltä itselle: Uudet pinkit leopardikuvioiset Minna Parikat. Bonuksena tässä vielä se, että myös Toivo-kissa sai itselleen uuden hupilelun, pakkausmateriaalina olleet soman pinkit silkkipaperit. Niitä on rapisteltu jo monena päivänä. Yöksi nämä äänekkäät ja ilmeisen tärkeät hupivälineet laitetaan kaappiin.
Kommentit
Lähetä kommentti